Kerhohuone Kerhohuone on avoinna seuraavasti (isäntä suluissa)
Maanantai klo 17:00-21:00 (Mika Vuorio)
Keskiviikko klo 17:00-21:00 (Tapio Talvisalo)
Lauantai klo 12:00-18:00 (Niilo Kalakoski)
Osoite: Lauttasaarentie 48 C , 00200 Helsinki (sisäänkäynti sisäpihan kautta).
|
Luonut: Tapio Talvisalo  22.01.2010
Kerholla pelattiin ahkerasti toista maailmansotaa, käynnissä oli Flames of War ja Command Decision -kahakat ja päätettiin Hannun kanssa ottaa uusi erä Russian Fronttia. Edellinenhän päättyi Venäjän sodan ratkaisevaan voittoon jo Marraskuussa. Venäjän talvioffensiivi vielä pelattiin ja kaksi saksalaista panssariarmeijaa lyötiin hajalle.
Uusi settaus siis. Venäjä asetteli joukkonsa hieman huolimattomasti ja kun Saksalla oli nyt jo vähän kokemusta Blitzkriegistä niin se vyoryi heti Minskin tuntumaan ja lähes 10 venäläistä armeijakuntaa jäi ilman huoltoa loukkuun. No tämä ei tullut Venäjälle yllätyksenä vaikka Saksan sotakoneen voima tuntuikin pahalta. Saksan epäonni ensimmäisen kierroksen taisteluissa oli pahat osumat vahvoihin ja vaikeasti paikattaviin panssariarmeijoihin (Hannu heitti kolme ykköstä juuri sopivasti panssareiden 7+ hyökkäyksiin, ykkönen ainoa tulos jolla tulee hyökkääjälle tappiota). Etelässä Saksan rynnistys oli rauhallisempaa, ja ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä, että päävoimat yrittävät painaa Leningrad-Moskova akselia kohti. Saksa myös ajoi lujaa Rigaan ja valloitti sen, mutta ei uskaltanut kuitenkaan jatkaa uhkarohkeaa ajoa Tallinnaan, joka sekin olis ollut mahdollista (joskin kuluttavaa)
Venäjän puolestaa alkoi strategian mukaisen perääntymisen taktisiin puolustusasemiin ja vyorytti kaikki mahdolliset joukot takalinjoilta eteenpäin. Peli jäi kesken venäläisten siirtoihin.
Peli-ilta 27.1
(Kirjoitan nyt jatkoa suoraan tähän samaan juttuun.) Venäläiset eivät tehneet vuorollaan muita hyökkäyksiä kuin läpimurtoyrityksiä useista pienistä moteista, mutta suurin osa niistä oli tuloksettomia kiitos Saksan ilmaylivoiman. Jotain vaurioita kuitenkin hyökkäyksissä tehtin saksalaisiin. Muuten venäjän sodanjohto tyytyi uudelleen järjestelmään joukkojaan ja perääntymään parempiin asemiin.
Lue lisää… Kerhoilta 20.1 – Saksan toinen tuleminen (Päivitetty 28.1)
Luonut: Mika  06.01.2010
Luonut: jaakko  05.01.2010
Ice Cold Blood (Norse) vs. Klonetz (Orcs)
Lopputulos 2-0
Casualtyt 2-2
Yleisöä 22.000 (15.000+7.000)
KKVKL-liigan joulukuun peli oli siirtynyt hieman eteenpäin, mutta viimein Ice Cold Blood ja Klonetz eksyivät samaan aikaan kentälle ja ottelu saatiin käyntiin. Paikalle oli vaivautunut yli tuplamäärä ICB:n kannattajia, jotka saivat nähdä suosikiltaan yhden voiton lisää kauniissa säässä. Präntti-turneen peruja muuten niin suuren ja mahtavan ICB:n rosteri oli tässä pelissä pahasti varamiehinen, joten tasoituksia ei örkeille herunut. Kolikonheiton voittajana norset valitsivat ensimmäisen hyökkäysvuoron.
1. puoliaika
Klonetzin potkaisija otti kunnolla vauhtia ja potkaisi pallon taivaisiin. Norsejen ihmetellessä potkun korkeutta, ottivat örkit varaslähdön ja lähtivät vyörymään päälle. Vuoro kuitenkin katkesi örkkiblitzerin kompastuessa kiirehtiessään kohti palloa. Örkit olivat norseissa kiinni näiden omalla puolustusalueella, mutta ICB sai pallon kaivetuksi puoliturvalliseen paikkaan ja lähti hyökkäykseen. Molemmat joukkueet saivat telotuksi muutaman vihulaisen ulos kentältä, pahimpina menetyksinä loppupeliksi ICB:n susihukka Asle ja myös seuraavaksi otteluksi joku epämääräinen vihernahka.
Örkit pääsivät kaatamaan pallonkantajan, mutta peliväline jäi vapaaksi. Norsejuoksija Espen ryntäsi pallolle ja sai sen haltuunsa. Klonetz laittoi paljon painetta aavistuksen vajaalukuiselle norsemiehitykselle, mutta Espen väisteli itsensä pois peikon vierestä ja juoksi horisonttiin. Örkit jäivät ihmettelemään norsepelurin nopeutta ja vain yksinäinen black orc sai rynnättyä perään. Tästä norsejoukkueen kapteeni Magnus the Mad suorastaan riemastui, otti vauhtia, niittasi örkin maahan ja hyppäsi vielä päälle. Örkki ei enää sen koommin liikahtanut, vaikka joukkueen puoskari kävikin näyttämässä “taitojaan”.
Loput pari vuoroa puoliajasta Espen odotteli ylhäisessä yksinäisyydessään maaliviivan tuntumassa kun muut norset mellastivat örkkien kanssa omalla puolustusalueella. Örkit vannoivat kostoa pelurinsa kuolemasta ja potkivat jokaista eteen sattunutta norsea, etenkin Magnusta tilanteen salliessa. Tuomari ei ollut näkevinään. Norset taas vastasivat rehellisellä taklauspelillä tönien örkkiä KO-boksiin. Kahdeksannen vuoron koittaessa Espen asteli maaliin ja lukemiksi 1-0. Örkit eivät mättövuorollaan saaneet mitään aikaan, eikä kukaan kummankaan joukkueen KO-boksista selvinnyt kentälle.
2. puoliaika
Kummaltakaan joukkueelta ei yksikään peluri KO-boksista vaivautunut kentälle myöskään toisen puoliajan aluksi, joten molemmilla joukkueilla kentällä oli kahdeksan pelaajaa. Örkit lähtivät vyörymään hyökkäystään omalta vasemmalta laidaltaan.
ICB siirteli miehiä puolustukseen, eikä päästänyt örkkejä etenemään. Mättö alkoi kallistua norsejen eduksi ja örkkien KO-boksissa oli jo tunkua. Viimein yksi örkkiblitzereistä kyllästyi ja lähti ryntäämään goblinin “suojaamana” laidasta kohti maalia. Lopputuloksena kentällä vielä ollut toinen susihukka Gnup hoiteli örkin, juoksija Espen otti pallon ja lähti vastaiskuun. Örkkien sivusta ei pitänyt ja Espen kiihdytti jälleen kohti horisonttia.
Yksinäinen örkkilinjamies oli tällä kertaa eri mieltä ja ryntäsi perään. Vastoin kaikkia odotuksia tämä sai kuin saikin Espenin maahan ja pallon vapaaksi. Valitettavasti örkkien kannalta Espen nousi ylös, töni örkin maahan, poimi pallon uudestaan ja juoksi eteenpäin. Klonetz joutui pian toteamaan olevansa 2-0 tappiolla, mikä ei ainakaan hidastanut vihernahkojen halua potkia kaikkea maassamakaavaa – edelleen tuomarin siunauksella.
Kun peliä oli kolme vuoroa jäljellä, pääsivät örkit jälleen hyökkäämään. Nyt heillä koko KO-boksi tyhjeni, joten kentälle saatiin kymmenen peluria kahdeksaa puolustavaa norsea vastaan. Jossain välissä yksi norselinja kun oli myös telottu pysyvästi pois ottelusta. Örkkien hyökkäys kuitenkin kuivui kasaan nopeasti Gnupin käydessä tönimässä palloa kantanut blitzeri katsomon puolelle. Kruununa pelille norsejuoksija Espen kävi vielä hakemassa pallon itselleen. Kaksi tyylipuhdasta juoksumaalia omalta kenttäpuoliskolta lähtien nettosivat miehelle yhteensä 175 edettyä jaardia tässä ottelussa.
Ottelun parhaan pelaajan palkinto meni palkintoraadin puheenjohtajan kummin kaimalle, linjamies Sigurdille. Kukaan norsepelureista ei tämän pelin perusteella kuitenkaan kehittynyt mihinkään suuntaan. ICB:n fanimäärä jatkoi edelleen kasvuaan ja rahaakin laarin pohjalle kertyi 80k lisää (heitto 4, voitto, fame+2, raportti, rosteri).
Pelaajakohtaiset tilastot
- #6 Runner Espen 2 maalia, 175 edettyä jaardia
- #7 Lineman Erik 1 kaato
- #8 Berserker Tor, 30 edettyä jaardia
- #9 Berserker Magnus the Mad 1 kaato (tappo)
- #15 Lineman Sigurd 1 MVP
Luonut: Tapio Talvisalo  16.12.2009
 Russian front, Suomikin on mukana pelissä!
Kylmä on mutta talvisodan hengessä jaksaa ahkerat fiwan jäsenet tulla kerhoiltaan notkumaan, vaikka eivät sitten siellä juuri mitään tekisikään. Pari jamppaa maalasi ja puolen tusinaa ihmetteli mitä peliä pelaisi vai pelaisiko mitään. No jotain zombi-aivonmetsästyspeliä sitten ottivat erän, mutta mepäs Hannun kanssa päätettiinkin setata vähän isompi “lautapeli”, eli Avalon Hillin 1980-luvulla julkaisema Russian Front.
Ihan perus lautapeliksihän tuota ei voi laskea, vaan pikemminkin kyseessä strateginen hexa-sotapeli. Skaala on iso, hexa on 25 kilometriä ja counterit kuvaa armeijakuntia tai armeijoita. Kartalla näkyy ryssää Puolasta Stalingradiin ja Suomikin on mahtunut mukaan, joskin kartan perusteella ei kyllä heti tuntisi, vähän samaa tyyliä eli “sinne päin” kuin vanhoissa kartoissa. No alueiden morfaus on tietenkin tehty peliteknisistä syistä.
Hannu sitten vihaisena nuorena miehenä halusi vetää viikset nenän alle ja lähteä alistamaan velivenäläistä. Minä osaan hyvin samaistua julman johtajan rooliin, onhan siitä kokemusta jopa työelämästä. Itse peliä ei vielä ehditty aloittaa, mutta nappulat ja lauta saatiin järjestykseen. Joku oli jättänyt sopivasti pleksejäkin kerhohuoneelle, joten sosialisoimme ne käyttöömme.
No miten tästä eteenpäin? Tarkoistus olisi kirjoittaa pelistä raporttia tai seurata sen etenemistä täällä. Settaus varmaan tehdään loppuun joulun aikana, samoin ensimmäisen pelikierrokset, kunhan nyt säänntö saadaan luettua loppuu. Säännöt vaikuttaa aika simppeleiltä, yhteensä sääntöjä vain n. 8 sivua!
Jatkoa seuraa myöhemmin (jos hannu ei sitten luovuta). Keskustelupalstojen mukaan Saksalla on melkein mahdotonta voittaa.
Luonut: Jaakko Bjorklund  09.12.2009
Itärintama: Kesäkuu 1944

Operaatio Bagrationin turvin Venäjän suuri panssarijyrä on juuri lähtenyt käyntiin. 1. Valko-Venäjän Rintama on jyrännyt alleen Saksalaisten etuvartioasemat ja muutaman päivän taistelun tuloksena ylittänyt Dnepr- ja Drut-joet. Saksalaiset on yllätetty täysin, mutta saavat pikaisesti järjestettyä vastahyökkäyksen. Reservissä olevan 20. Panssaridivisioonan miehet komennetaan torjumaan vihollisen hyökkäyskiilat läpimurtokohdassa.

Taistelu oli perus Free-For-All tehtävä, jossa molempien pelaajien tavoitteena oli vallata jompi kumpi vastustajan puolella sijaitsevista objektiiveistä. Objektiiveinä toimi palavat tankit, jotka oli sijoitettu Saksan puolella pikkukylään ja Länteen johtavalle tielle. Venäjän puolella objektiivit sijaitsivat Itään johtavan tien haarassa, sekä suurehkon metsän takana. Saksalaiset asettivat kovimmat vaununsa (3 pantteria) avoimemmalle pohjoiseen, jossa heitä vastassa oli heikennetty komppania Neuvostojalkaväkeä, sekä heikennetty komppania (6 kpl) T-34:sia.
Etelässä puolestaan oli Saksalaisten hyökkäysjoukot: kaksi täysivahvuista (5 vaunua) Panzer IV-joukkuetta, sekä pienehkö pioneerijoukkue. Heitä vastassa oli vastaavanlainen heikennetty T-34 komppania, täysivahvuinen pioneerikomppania, sekä 3 raskasta IS-2 vaunua. Lisäksi Saksalla oli reservinä mekanisoitu panssarikrenatöörijoukkue, sekä kaksi 150mm kenttähaupitsia. Venäjällä ei ollut reserviä tai tykistöä, mutta ilmatukea oli tarjolla ja Pohjoisessa oli lisätukena Saksalaisiksi pukeutuneita ja heidän puolitelavaunuillaan kulkevia eliitti Spetsnatz tiedustelujoukkue.
Lue lisää… Flames of War taisteluraportti: 1944 Saksa vs. Venäjä
Luonut: Tapio Talvisalo  03.12.2009
Piti sitten paukata kerhohuoneelle kolmen maissa, kun kavereiden kanssa päätettin pelata Friedrich-pelin kehittäjän uutta Maria-peliä. Friedrich on loistava peli ja löytyy kerhohuoneeltakin hyllystä. Pelissä on jännä pelikortti-pohjainen systeemi, jossa määrätyllä alueella saa käytää vain määrättyä maata, esim pata-alueella saa taistella vain pata korteilla. Pelissä liikutellaan armeijoita (n. 3-7kpl) laudalla ja armeijoiden vahvuus on piilossa vastustajilta. Sotiessa sitten lasketaan armeijan arvo + pelatut kortit, ja kortteja lätkitään vuorotellan. Usein pienen tappion ottaminen ja perääntyminen on järkevämpää kuin taistella loppuun asti. Vastustajan piirittäminen, supplyn katkaiseminen tai supplytrainin tuhoaminen ovat myös taktiikoita.
Maria on sitten saman tekijän uudempi peli, sijoittuu aikaan ennen seitsemän vuotista sotaa ja on tehty kolmelle pelaajalle. yksi pelaa Preussia ja Pragmatisteja (hollanti-englanti-tms), yksi pelaaja pelaa Ranskaa ja liittolaista Bavariaa ja yksi pelaa alussa heikoilla olevaa Itävaltaa. Pelin mekaniikka on sama kuin Friedrichissä, mutta peliin on tuotu jotain uusia juttuja, kuten political-chart, ja kortteja joista bidataan ja joilla voi siirtää pelin minor-powereita (Saxony, Italy, Russia) kahteen eri suuntaan ja näin vaikuttaa peliin. Alussa Saxony on Preussin liittolainen, mutta voi vaihtaa puolta jos Political Track menee oikeaan laitaan (meidän pelissä tapahtui).
Pelivuoroja on yhteensä 12, eli kolme per vuosi. Peli kestää neljä vuotta ja joka vuoden lopuksi on talvi, jolloin on pisteytys (pisteet lasketaan jos kukaan ei voita ennen viimeistä talvea). Pelin ensimmäisen kierrokset yleensä etenee nopeasti, mutta mitä pidemmälle peli etenee ja mitä lähempänä pelaajat ovat voittoa sitä pidemmiksi vuorot venyvät. Peli on haastava, jos joku menee johtoon muut painostaa päälle.
Lue lisää… kerhoilta 2.12 – Maria ja häviäjän ylösnousu
Luonut: Jaakko Bjorklund  02.12.2009
Kosto elää!

Paitsi että ryöstösaalis oli viety, oli McCullen klaani jälleen murjonut Chuck Norriksen miehiä. Edellisessä koitoksessa oli murhattu paitsi Fat Flanegan, myös Kalpeiden Ratsastajien työnantaja ja kovin kortinpelaaja Sergio Leone (card sharp). Lisäksi Lucky Strike oli ryöstetty, joten wranglerimme joutui nöyryyttävästi kulkemaan nyt jalan ja ilman lassoa.
Haavojen parannuttua ja dynamiittivaraston täydennyttyä Kalpeat Ratsastajat lähtivätkin sotapolulle. Voitonhurmioiset klaanilaiset löytyivät helposti läheisestä Smallvillestä, jossa pojat olivat rietastelleet ja tuhlailleet rahojaan silmittömästi. Klaani oli ottanut tukikohdakseen kylän suuren majatalon, jossa osa porukasta nukkui vielä krapulaansa pois. Tehtävä oli luonnollisesti Vendetta.
Tällä kertaa taistelu tulisi olemaan reilu 1 vs. 1 toisin kuin viimeksi. Lisäksi tällä kertaa Chuck Norris oli varmistanut, että kyseessä todella oli McCullen klaani, eikä jotain sattumanvaraisia cowboyta, jotka oltiin vahingossa teilattu edellisen kerran kun lähdettiin klaanin perään.
Lue lisää… Kosto! – CNPR vs. McCullen clan
Luonut: Jaakko Bjorklund  02.12.2009

Kimppakivaa kolmistaan…
Kalpeat Ratsastajat olivat saaneet vihiä suuresta rahatoimituksesta luotettavalta taholta. Suunnitelma oli simppeli, käydään poimimassa rahat talteen vankkurin pysähtyessä lepuuttamaan hevosia.
Sama huhu oli kuitenkin kantautunut muidenkin ahnaiden korviin, vai oliko kyseessä peräti McCullen klaanin lainvalvojien ovela juoni. Joka tapauksessa samanaikaisesti alueelle onnistui eksymään Kalpeiden Ratsastajien lisäksi McCullen klaani ja Pohjoisen Harakat. Voitto menisi posselle, joka saisi ajettua vankkurit turvaan taistelukentältä, tai muulla tavalla kannettua turvaan kassakaapin.
Lue lisää… Turpakäräjät: CNPR vs. Juliette Lewis vs. McCullen clan
Luonut: Tapio Talvisalo  04.11.2009
 Siltakaari liimauksessa
Hölmöjen jollain tavalla kerhoiltaan liittyvien otsikoiden keksiminen on kai ainakin omasta mielestäni jotenkin nerokasta, joten koittakaa kestää. Tänään Keholla oli oikein tungosta, useampi henkilö oli paikalla maalamassa figuja ja askartelemassa maastoja. Käytiinpa jonkinlaista keskustelua myös silloista ja niiden rakentamisesta. Kerhohuoneella pelataan jouluna Flames of War -pelin kahden päivän megamättö operaatio Markkinapuutarhasta, eli Arnheimin sillan valloitus, tai jotain sen tapaista. Siihen sitten tehtiinkin jo maastoja (marraskuun pelipäivän talvisota-mottiin myös) ja menin sitten lupautumaan tekemään pojille The Sillan. Speksiä tuli joka suunnalta, piti olla kahden auton levynen ja Tigerin levynen, mutta ei kahden tankin jne. No jätin sitten kerhoillan lyhyeksi ja saavuin kotiin ja aloin askartelemaan. Kyllä kerholla myös pelattiin, Flamesia ja Blitzgrik Commanderia, asianomaiset lähettänevät peliraportteja jos jaksavat. Niin tulin siis kotiin, nappasin hyllystä yhden WW2 kirjan ja etsin ko kahank kohdan ja sieltähän se löytyi tasan sama kuva kuin Flamesin opuksessa. Siinä se silta nökötti, ja kyllä se vaan niin on, että ei siitä nyt ihan täydellistä kopiota saada millään. Sorry pojat. No päätin kuitenkin tehdä parhaani. Aloitin ensin vähän suunnittelmaan, piirtelin sillan kaaria pahville, ensin heittokulhon pyöreää reunaa käyttäen, ja sitten harpin avulla. Koska sillasta ei voi tehdä puolen metrin mittaista, niin kaarta on pakko hieman boostata. Päätin kokeille sillan tekemistä kovasta pahvista jota minulla on himassa metrin korkuinen pino. Ensi piirrettin kaarien ääriviivat ja sitten vaan leikkaamaan. Kova pahvi, kova homma. No sain sitten kaaret leikattua. Ideana oli tehdä sillan sivut pahvista, itse pohja kapalevystä, sillan köysiksi ajattelin ensin ohutta rautalankaa, mutta kun tein ensin nopean demo-version niin kaapelit kyllä näyttivät liian ohuilta. Kun olin saanut kaaret leikattua, liimasin kaaren päälle kaistaleen pahvia, siten, että toiselle puolelle jäi varaa jonka alle piilottaa kaapelien päät. Tähän mennessä työ edennyt ihan kiitettävästi ja kaaret ovat kohtalaisen onnistuneet, ja mikä parasta siltaa voinee käyttää myös WH40k-peleissä tai vaikka länkkärissä (vaikka ei se nyt varmaan jenkkisillalta näytäkään). Paljon tietenkin riippuu miten homma etenee ja kuka sen maalaa ja kuinka hyvin. Itse taidan olla enemmän rakentaja kuin maalaaja/viimeistelijä (mukana myös joitain kuvia keskeneräisistä projekteista).
Kuvat
-
-
Siltakaari liimauksessa
-
-
Siltakaarten ensimmäinen vaihe valmis. Leikattu ja liimattu päälle vahvistava osa.
-
-
Lähikuva kaaresta. 2-2,5mm pahvia.
-
-
Testikappale jolla testasin miten liimaaminen onnistuu.
-
-
Kuva sillasta. Sama kuva taisi olla Flamesin opuksessa.
-
-
Työvälineet ensimmäisessä vaiheessa. Liima puuttu kuvasta, nuuh nuuh, keepperiä se vain on.
-
-
Paja. Kuvaustaso ja ammattimainen rajaus peittää hyvin pöydän ja huoneen sekamelskan.
-
-
Laatikkokaupalla askartelutarvikkeita.
-
-
Keskeneräinen projekti #32: Space Örkkien loottaama cargo-ship. Örkit paikannut ja modannut.
-
-
Sama shippi roottorien suunnalta. Styroksia, pahvia ja bitsejä
-
-
Örkkien tukikohtaa… kesken… yllätys, hei yhteen on saatu vähän jotain washia päälle, projekti aloitettu joskus 8v sitten tms. Hitaasti hyvä tulee :)
-
-
Toinen wh40K rakennus, örkkien tähystystorni. piikit estää jumppäck marineita hyppimästä tasolle, josta voi sitten losottaa hvy bolterilla! dakkadakka.
-
-
Kolmas örkkien tukikohta, tämäkin ensimmäisiä Wh40K tekeleitä -90 luvun alkupuolelta. Hyvin se styroksi säilyy :)
-
-
Keskeneräinen helikopteritukikohta, tätä örkit eivät ole valloittaneen… vielä.
-
-
Tämän rauniotalon rakentaminen aloitettiin joskus -90 luvun alkupuolella. Muutama vuosi sitten taisin jaksaa siihen heittä washin päälle.
Luonut: Tapio Talvisalo  28.10.2009
Karautin kerhohuoneen pihaan. Kyllä syksyn pimeät tulee nopeasti, kun vielä jokin aika sitten viiden aikaan oli valoisaa niin nyt oli jo melkein yö. Ei se voi selittyä pelkällä talviaikaan siirtymisellä. Kun astuin ulos autosta lähes peljästyin, kylmät silmät tuijottivat minua kerhohuoneen lasin takaa. Ei siellä mitään ole ajattelin, kunnes selvästi näin että hahmo liikutti jäyhät kasvonsa lähes kiinni lasiin. Sieraimista tuleva kalmaisa höyry huurrutti lasin peittäne otuksen pistävän tuijotuksen. Pelokkain askelin kävelin lähemmäksi ja kun olin muutaman askeleen päässä portaista ovi lennähti auki. “Moi!” sanoi Risto.
Kerholla tänään lännenmiehet ottivat mittaa toisistaan ja ilmeisesti toinen porukoista oli melkoisesti vahvempi, kun sivukorvalla kuulin tuloksen olleen 5-0 tai jotain sen suuntaista. Asianosaiset laittanevat siitä raporttia. Itse istuskelin tunnin verran Riston kanssa ja jauhoin jargonia sotapeleistä. Sotalammas oli kuulemma pelannut Hearts Of Iron -pelia tietokoneella, valloittaen Uralin, ydinpommittaen Englannin ja vielä koukannut Intian kautta Alexandriaan, tai jotain sen suuntaista. Suihkumoottorikäyttöisiä Stukia 1944, ei hassumpaa. Sovittiin Riston kanssa, että voisi yrittää pelata yhdessä netin välityksellä, tyyliin tunti illassa. On kyllä näitä projekteja muutenki, mutta katellaan. Yritin myös houkutella Ristoa hexa-sotapelaamisen pariin. Mainostin Operational Combat Systemiä, johon perustuvat mm. Case Blue ja Dak2 ja joka on sopiva pelisysteemi myös aloittelijalle
Greedyäkin tuli taas pitkästä aikaa hieman kehitettyä. Olen lähes varma, että hylkään DBM-tyyppisen taistelusysteemin ja palaan normaalimpaan, heitä osuma, heitä damage -tyyppiseen malliin, d10 taistelunoppan en kuitenkaan vielä luovu. Kävimme Kenraali Björklundin kanssa hyvä keskustelut pelin mekaniikoista ja sain joukon hyviä idoita. Niin ja Ristokin jeesasi. On se pelinkehittäminen hidasta hommaa. Tällä hetkellä tuunaan luolaston rakentamiseen liittyviä malleja. Pitää varmaan kohta kirjoittaa Greedy Lite -säännöt valmiiksi ja alkaa pelitestaamaan. Onneksi olen Fiwan hallituksen puheenjohtajana voin määrätä jäseniä pakkotesteihin.
|
|
Viimeisimmät kommentit